Viime vuoden loppukeväästä Sytelän Teemu otti yhteyttä ja kysyi, haluaisinko tehdä hänen kanssaan toisen musiikkipitoisen monologiesityksen. Olimme aiemmin tehneet yhteistyötä Teemun opinnäytetyön, Pieni Balleriina -musikaalin parissa, jonka äänitin ja miksasin – ja jonka kanssa keikkailemme edelleen. Balleriina oli käytännössä jo valmis teos, kun minä tulin kuvioihin mukaan, mutta tällä kertaa olin alusta asti vaikuttamassa taiteelliseen sisältöön.
Taireteos kertoo rakkaudesta sillä juroudella ja herkkyydellä, mikä pohjalaisella maatilan isännällä vaan voi olla. Teemu sommitteli käsikirjoituksen Etelä-Pohjanmaan murteella kirjoittavan runoilijan Enni Yli-Hynnilän runokirjojen (Taireteos & Likellä) pohjalta. Noin 95% monologista onkin suoraan runotekstiä joko laulettuna tai lausuttuna. Yllätyin siitä, että erillisistä teksteistä sai koostettua niin yhtenäisen tarinan. Iso kiitos kuuluu siis Yli-Hynnilälle, jonka juurevat arkiset havainnot sopivat erinomaisesti näyttämölle tuotaviksi. Voisin väittää, että jopa kaltaiseni savolainen pääsi tekoprosessin aikana jollakin tasolla pohjalaiseen mielenmaisemaan sisälle.
Jos sanoosit notta
Käyrähän kultasepänliikkehes
Omenapuiren kukkies
Ja pukisit valakoosen mekon
Sen jäläkehen otettaas
Autolaina
Asuntolaina
Kuskattaas kakaroota päiväkotihin
Minen tiätääsi
Olisikko tosisnas
Mutta suastuusin silti.
– Enni Yli-Hynnilä–
Jo ensimmäisessä palaverissamme tajusin, että sävellyksellisesti teoksen tulisi olla kansanmusiikkihenkistä. Minulle tuli myös heti mieleen kaksikko, jota kysyä soittamaan: Luomuduo eli armoitetut pelimannit Sakari Keipi ja Olli Sippola. Kitaran ja viulun lisäksi kaipasin äänimaailmaan ehdottomasti haitaria, joten kun saimme mukaan vielä Satu Lankisen, tiesin että musiikin puolesta olimme hyvillä vesillä.
Sävelsimme kappaleet Teemun kanssa kesän aikana. Koska musiikki kuljettaa teosta niin vahvasti, sävellystyössä oli myös dramaturgisia piirteitä. Oli ihannetilanne työskennellä niin välittömästi: Teemu pystyi näyttelijänä visioimaan lavatapahtumia musiikin kautta ja toisinpäin; minä taas tiesin, mitä mahdollisuuksia olisi käytettävissä äänten ajon suhteen. Aikataulullisista, logistisista ja ekonomisista syistä tuotimme alusta alkaen teoksen taustanauhoihin perustuvaksi, mutta tietysti olisi mahtavaa joskus esittää sitä elävälläkin musiikilla säestettynä.
Elokuulle järjestimme muutaman yhteisen sovitus- ja treenipäivän. Pidän ylipäätään sovittamisesta yhdessä, sillä parhaitenhan soittaja instrumenttinsa ja omat taitonsa tuntee. Tiesin, että löyhät sävellykset tulisivat heräämään henkiin muusikkojen käsittelyssä, mutta sain silti hämmästyä siitä, miten hienoja uusia tasoja niihin tuli. Tuottajana minun piti antaa vain hieman suuntaviivoja ja kuratoida parhaat ehdotukset lopullisiin versioihin.
Äänitimme instrumentaalit autenttisissa oloissa Keipin sukutilalla – live-ottoina tietenkin, sillä tällaisessa musiikissa soittajien vuorovaikutus ja musiikillinen keskustelu on olennaisen tärkeää. Äänittäisin oikeastaan melkein mitä vaan mieluummin koko bändin ottoina kuin instrumentti kerrallaan. Tunnelmaeron kuulee. Päällekkäisäänityksen suhteen pätee sanonta ”Just because you could doesn’t mean you should”, eli vaikka voisit tehdä niin, se ei välttämättä kannata. Sen sijaan, että nysvätään raidat yksi kerrallaan kuntoon, on kokonaisuuden kannalta parempi ja lopulta usein myös tehokkaampi treenata yhteissoitto timanttiseksi ja painaa vasta sitten punaista palluraa.
Levyversiota varten äänitimme Teemun laulut myöhemmin Kaivo Studiolla Espoossa. Kompakti studio oli juuri passeli siihen tarkoitukseen, ja siellä myös miksasin levyn. Kerrostalohuoneistoon rakennettuun kelluvaan tarkkaamoon on saatu luotua erittäin tasaiset kuunteluolosuhteet ja palvelu on ystävällistä ja joustavaa. Siellä oli hyvä tehdä sen sijaan, että olisi väsäillyt kotona. Väitän, että sen ajan, jonka käytin junamatkoihin, säästin työn tehokkuudessa. Osaan kappaleista soitin jälkikäteen kevyesti perkussioita ja parissa kuullaan myös Taireteoksen tuottajan, Teemun kaksossisaren Terhin ääntä.
Oli mielenkiintoista säveltää ja sovittaa kokonaista pitkää teosta ja ajatella musiikillisestikin pidempää kaarta. Broadway-musikaalien koko teoksen läpi kulkeviin teemoihin verrattuna Taireteoksessa on selkeästi yksittäisiä kappaleita, mutta jotain yhteyksiä niidenkin välille syntyi. Saimme mielestäni luotua tasapainoisen kattauksen eri tyylejä ja tunnelmia, joka toimii aivan yhtä hyvin levyn muodossa kuin osana muuta teosta.
✤
Itse harjoituskausi oli tämän monologin osalta verrattain lyhyt. Ohjaaja Disa Kamulan kanssa meillä oli vain kourallinen tapaamisia hänen Kohtaamisten Tilassaan Tampereella, mutta saimme ne tehokkaasti hyödynnettyä. Mitä nyt välillä joku ideointituokio keskeytyi, kun piti seurata ratikan testiajoa ikkunasta. Äänisuunnittelun kannalta teos on perinteisen minimalistinen – ei kannata ruveta liikaa kikkailemaan, tärkeintä on tukea esitystä. Laulettujen kappaleiden lisäksi äänitimme musiikkia myös joihinkin siirtymiin ja tunnetilojen merkkaamiseen.
Taireteos sai ensi-iltansa 25.10.2020 Kuortaneella, minkä lisäksi sitä esitettiin Alavudella, Seinäjoella ja Tampereella. Seinäjoella esityspaikkana toimi uusi hieno kulttuurikeskus Kalevan Navetta, josta näytös myös striimattiin ja taltioitiin. Puitteet olivat teoksen kannalta varsin mainiot lukuunottamatta talon langattoman järjestelmän pientä katvealuetta juuri lavan etureunassa, jossa istuskellen päähenkilö viettää huomattavan paljon aikaa. Kuoppa oli myös niin salakavala, ettemme huomanneet sitä soundcheckissä, jonka teimme vain seisten. Lavan reunalla istuessa jo pienikin nojaus taaksepäin onneksi auttoi asiaan, ja tämän huomattuaan Teemu ottikin loppuesityksen hieman ”lungimmin”.
Syksyn esitysten jälkeen palasimme pohojalaasen rakkaustarinan pariin helmikuussa, kun kävimme Oulussa kisaamassa valtakunnallisessa monologikilpailussa. Olimme siellä pari vuotta sitten samalla porukalla myös Pienen Balleriinan kanssa. Se oli ensimmäinen kertani, kun edes kuulin kyseisestä tapahtumasta, mutta sen lämminhenkinen ja innostava tunnelma ja hyvin valittu sisältö herättivät jo silloin ajatuksen, että olisipa mukava tulla toistekin – kenties joskus jopa näyttelijän ominaisuudessa…! Silloin kisan voitti Pinja Hahtolan hervoton Eino Leinon eksät -monologi, jonka nerokkaasta äänisuunnittelusta erityisesti vaikutuin.
Tänä vuonna kilpailu jouduttiin tietenkin toteuttamaan poikkeuksellisella tavalla. Paikalla ei raadin lisäksi ollut muuta yleisöä ja kisailijoiden välinen seurustelukin jäi vähäiseksi. Edes artisteille varatussa stream-loungessa ei meidän ryhmämme lisäksi juuri muita näkynyt, joten välillä tuntui melkein kuin koko tapahtuma olisi järjestetty vain meitä varten. Nukketeatteri Akseli Klonk, kulttuuritalo Valve ja kumppanit tekivät haasteellisessa tilanteessa hyvää työtä käytännön järjestelyjen suhteen. Mielestäni on kunnioitettava päätös, että kilpailu järjestettiin tänäkin vuonna pandemiasta ja menetetyistä lipputuloista huolimatta.
Taireteos jatkaa keikkailuaan kesällä koronatilanteen sanelemin ehdoin.
Tilaukset ja tiedustelut: taireteos@gmail.com
Taireteoksen löydät myös Instagramista ja Facebookista.
Artikkelin kansikuva: Petri Tikkala